Kiusaaminen on OK
Matti Nykäsen ja Olli Lindholmin menehtymisten jälkeen oikeasti ajattelin, että julkisen pilkkaamisen ja kiusaamisen aika olisi ohi; vaalit ja vaalien jälkeinen irvailu todistivat kuinka väärässä olin.
Tuntuu olevan täysin ok pilkata julkisesti esimerkiksi Antti Rinnettä ja Paavo Väyrystä. Suositut kolumnistit ovat tehneet pilkkaamisesta taiteenlajin, mitä nokkelammin sivallat sen parempi, ja mitä ilkeämpiä meemejä keksit sitä suositummaksi ne tulevat.
Ehkä kaikista törkeintä on kiusaaminen suoraan henkilölle somessa, jolloin samaa mieltä olevat voivat tykkäyksillä ilmaista, kuinka hauska/ osuva iva olikaan, tätä näkee myös eri Facebook-ryhmissä valtavasti. Halutaan, että ilkkuva ja törkeä viesti varmasti päätyy kyseisen ihmisen nähtäväksi.
Sara Sieppi kertoi taannoin saavansa ulkonäköönsä liittyviä haukkumisia instagramin yksityisviestein, ja kuvien kommentteihin. Eikä tarvitse mennä kuin Paavo Väyrysen Facebook-sivuille ja lukea päivityksiin tulleita kommentteja, niin näkee mistä on kyse.
Mietin, mitä haukkuva on itse elämässään saanut aikaan. Mikä oikeuttaa alentuvasti kiusaamaan toista? Olli Lindholm sanoi yhdessä Voice of Finlandin jaksossa buuaajille että "tulkaa itse tänne valitsemaan". Samaa on sanonut useampi poliitikko, "tulkaa itse tänne tekemään ja parantamaan asioita. " Olikin hienoa huomata kuinka moni nuori ja mielipiteissään vahva pääsi eduskuntaan.
Ymmärrän kriittisen kirjoittelun varsin hyvin, harrastanhan sitä itsekin. Ymmärrän myös miksi kiukku jostakin päätöksestä tai muutoksesta on helppo purkaa vaikka Sipilään, Kokoomukseen, mutta missä ihmeessä on käytöstavat? Kriittisesti voi kirjoittaa haukkumatta toisen ammattia, puolisoa, lapsia ja muuta sukua, puuttumatta ulkonäköön, ikään tai uskontoon. Voisi myös hetken miettiä ennen lähetä-nappulan painamista, mitä kommentillaan hakee, jos vastaus on tykkäyksiä niin ehkä se kannattaa vain poistaa.
Pienten lasten vanhempana olen huolissani yhteiskuntamme ilmapiiristä. On vahvasti alettu luokittelemaan eri ryhmiä ja niitä on täysin ok vihata ja haukkua. Mistä lähtien yksi mielipide on ratkaissut sen mitä edustat? Vaikket edustaisi yhtään mitään, ostoskärrysi sisältö, ammattisi tai tapasi pukeutua luokittaa sinut johonkin. Näitä oletuksia onkin aina mukava rikkoa, mutta silti toivoisin, että ihmisen annettaisiin olla ennenkaikkea yksilö.
Fanaattisuus, mitä siitä voi sanoa? Lopettakaa, hengittäkää, menkää metsään.
Tuntuu olevan täysin ok pilkata julkisesti esimerkiksi Antti Rinnettä ja Paavo Väyrystä. Suositut kolumnistit ovat tehneet pilkkaamisesta taiteenlajin, mitä nokkelammin sivallat sen parempi, ja mitä ilkeämpiä meemejä keksit sitä suositummaksi ne tulevat.
Ehkä kaikista törkeintä on kiusaaminen suoraan henkilölle somessa, jolloin samaa mieltä olevat voivat tykkäyksillä ilmaista, kuinka hauska/ osuva iva olikaan, tätä näkee myös eri Facebook-ryhmissä valtavasti. Halutaan, että ilkkuva ja törkeä viesti varmasti päätyy kyseisen ihmisen nähtäväksi.
Sara Sieppi kertoi taannoin saavansa ulkonäköönsä liittyviä haukkumisia instagramin yksityisviestein, ja kuvien kommentteihin. Eikä tarvitse mennä kuin Paavo Väyrysen Facebook-sivuille ja lukea päivityksiin tulleita kommentteja, niin näkee mistä on kyse.
Mietin, mitä haukkuva on itse elämässään saanut aikaan. Mikä oikeuttaa alentuvasti kiusaamaan toista? Olli Lindholm sanoi yhdessä Voice of Finlandin jaksossa buuaajille että "tulkaa itse tänne valitsemaan". Samaa on sanonut useampi poliitikko, "tulkaa itse tänne tekemään ja parantamaan asioita. " Olikin hienoa huomata kuinka moni nuori ja mielipiteissään vahva pääsi eduskuntaan.
Ymmärrän kriittisen kirjoittelun varsin hyvin, harrastanhan sitä itsekin. Ymmärrän myös miksi kiukku jostakin päätöksestä tai muutoksesta on helppo purkaa vaikka Sipilään, Kokoomukseen, mutta missä ihmeessä on käytöstavat? Kriittisesti voi kirjoittaa haukkumatta toisen ammattia, puolisoa, lapsia ja muuta sukua, puuttumatta ulkonäköön, ikään tai uskontoon. Voisi myös hetken miettiä ennen lähetä-nappulan painamista, mitä kommentillaan hakee, jos vastaus on tykkäyksiä niin ehkä se kannattaa vain poistaa.
Pienten lasten vanhempana olen huolissani yhteiskuntamme ilmapiiristä. On vahvasti alettu luokittelemaan eri ryhmiä ja niitä on täysin ok vihata ja haukkua. Mistä lähtien yksi mielipide on ratkaissut sen mitä edustat? Vaikket edustaisi yhtään mitään, ostoskärrysi sisältö, ammattisi tai tapasi pukeutua luokittaa sinut johonkin. Näitä oletuksia onkin aina mukava rikkoa, mutta silti toivoisin, että ihmisen annettaisiin olla ennenkaikkea yksilö.
Fanaattisuus, mitä siitä voi sanoa? Lopettakaa, hengittäkää, menkää metsään.
Kommentit
Lähetä kommentti